Evon Kalliojärvellä

Evolla järjestettiin ensimmäisen kerran Metsä & Retkeily -tapahtuma, johon suuntasimme serkkuni kanssa. Koska Evo on mitä mainioin retkeilypaikka, päätimme jäädä tapahtuman päätteeksi alueelle yöksi. Leiripaikaksi valikoitui Kalliojärvi, joka oli maisemaltaan todella kaunis paikka. Ennen kuin menemme retkeen, katsotaan hieman, mitä itse tapahtuma meille tarjosikaan. 

Enpä olisi lähtiessä uskonut, että palaan kotiin Aasiagilityn ajokortin kanssa! Aikamme kierreltyä alueella törmäsimme aasiagilityrataan, jossa aaseja pääsi taluttamaan läpi radan parin euron hintaan. Kun radan oli kulkenut aasin kanssa onnistuneesti läpi, sai muistoksi ajokortin. Kylläpä oli hauskaa! Tapahtuma keräsi runsaasti ihmisä pakkalle ja tapahtuman tarjontakin oli hyvä, jokseenkin näytteilleasettajien osalta on vielä kehittymisen varaa. Mikäli tätä järjestetään ensi vuonna uudestaan, olen varmasti mukana. Ennen kuin lähdimme kohti Kalliojärveä, söimme paikan päällä hieman evästä. Tapahtumassa bongasin kevään ensimmäisen haarapääskyn. 

Kalliojärvelle oli lyhyt ajomatka ja patikkaakin vain muutama sata metriä järvenrantaa pitkin, joten pääsimme pian leirin pystytykseen. Paikka ei ollut otollisin riippumatoille ja sopivaa paikka saatiin katsella tovi. Laavun alapuolelta löytyi erittäin kauniilla järvi- ja kallispotilla paikat, jossa kelpasi köllötellä ja katsella maisemaa, vaikka suurin osa ajasta vietettiinkin nuotiolla tulistellen ja turisten. Päivän aikana paikalla kävi aika monta kääntyjää toteamassa, ettei paikka ollut sopiva myöskään telttailuun. Yöseuraksi saimme lopulta yhden pyöräilijän, joka nukkui laavussa, sekä myöhemmin vielä yhden riippujan. 

Vaikka sainkin aasiagilityn ajokortin, niin varsinainen aasi olin noin niin kun muuten. Olin ostanut heräteostoksena uuden retkikeittimen, joka toimii sytytyspaloilla. Minulla ei ollut tällaisista aikaisempaa kokemusta. En ostanut keittimeen edes varsinaisia paloja, vaan ajattelin testata sitä sellaisilla sytytyspaloilla, joita käytetään esim. nuotion tai takan sytyttämiseen. Ensinnäkin sellaisen stytyttäminen keittimen pesässä oli tuluksilla tekemätön tehtävä. Sytytimme palat serkun kaasukeittimellä ja palavana taiteilin ne keittimeni pesään. Pari-kolme palaa taisin poltella, kunnes totesin, että liekki niissä hiipuu aivan liian nopeasti, eivätkä pala edes kauaa, koska ympärillä ei ole mitään mitä sytyttää palamaan. Ja tähän aikaa vuodesta vielä kylmä järvivesi ei todellakaan alkanut edes lämpiämään. Luovutin. On ostettava laitteeseen tarkoitettuja paloja ja testattava niillä. (Myöhemmin kokeiltuna tablettikeittimestä luovuttu, aivan liian hidasta puuhaa). Serkku alkoi keittelemään kaasulla vettä molempien ruokiin kunnes..... häneltä loppui kaasu kesken keittämisen! Onneksemme ei ollut metsäpalovaroitusta ja paikalla oli runsain määrin puita, jotka piti kylläkin sahata ja halkoa. Se oli vallan mukavaa puuhaa ja pääsimme nauttimaan retken ruuat ja juomat tulilla tehtynä. Koskaa ei saisi lähteä reissuun testaamattomien varusteiden kanssa ja eipä ole kyllä täysin luottaminen retkiseurankaan välineisiin. Onpahan taas jotain, mitä muistella ja nauraa kiikkustuolissa. 

Illan aikana tuli muutamaan kertaan otettua lämmöt pintaan puuhommissa ja aika kului tulilla turisten. Yön nukuin todella hyvin ja aamutoimien jälkeen oli aika pistää leiri nippuun ja jatkaa matkaa. Kiersimme järven ympäri vastarannalla olevan upean kallion päältä. Tämä oli paikka, johon hyvillä mielin palata uudestaan. 

<3. Jenni