Käräjäkosken luontopolku

Riihimäellä sijaitseva Käräjäkosken luontopolku on pienuudestaan huolimatta mitä viehättävin paikka. Koska pääsiäinen antoi kelin puolesta parastaan, päätin tehdä sinne päiväretken kolme ja puolivuotiaan poikani kanssa. Käräjäkoski itsessään ei ole suurensuuri sekään, mutta Vantaanjokea reunustava luontopolku tarjoaa silmänruokaa kaikinpuolin. 

Poikani otti kaksi monsteriautoa mukaan, joilla oli kiva leikkiä mutavelleissä. Itse polku oli vielä melkoisen jäässä, ja lunta ympäröivässä maastossa enemmän, kuin ympärillä muuten. Jos lapsen kanssa retkeillessä eväät ovat numero yksi, niin oma lelu ja sillä leikkiminen kesken matkan on retken sujuvuuden ja kaikkien viihtyvyyden kannalta yhtä tärkeää. Leikeillään ja omilla tutkimuksillaan lapsi luo kiireettömyyttä myös aikuiselle, joka muuten saattaisi kiertää tämän kokoisen reitin huomattavasti nopeampaa. Luontoa tulee havaittua tarkemmin, kun odottaa, että monsteriauto toisensa jälkeen selviää muta- ja vesilammikoistaan. Tosin, oli mukana lapsi tai ei, en koskaan lähde luontoon kiireen kanssa tai suorittamaan. 

Seuraavaksi oli vuorossa eväät, ja kuin tilauksesta eteemme saapui hauska joen päälle rakennettu tasanne. Ensin se hieman hirvitti, sillä rakennelma oli päästä auki ja jokeen putoamismahdollisuus ilmeinen. Keksin "istuttaa" poikani laidalla olevalle penkille väärin päin, jolloin maisemakin olisi mitä mainioin, eikä välitöntä putoamisvaaraa olisi. Kun vatsat olivat täynnä, oli jo monsteriautoilla kiire jatkamaan kisaansa.

Näin jäisen polun vieressä pienen sulan "harjanteen" ja siirrymme kulkemaan sinne niin pitkästi, kuin sitä riitti. Eipä aikaakaan sen jälkeen, kun silmiini osui taas jokin rakennelma. Tällä kertaa silta, jota pitkin pääsisi paluumatkalle joen toiselle puolelle. Ennen ylitystä jatkoimme kuitenkin hetken matkaa eteenpäin, sillä halusin nähdä, mitä edessä siintää, koska polku selvästikin jatkui eteenpäin. Emme menneet kovinkaan pitkälle, vaan käännyimme takaisin ja ylitimme sillan. 

Alkumatka kulki pellonreunaa pitkin. Jossain kohtaa toisella puolella oli tasanne, jossa olimme evästelleet. Pajunkissoja oli valtavasti, luntakin. Eipä aikaakaan, kun saavuimme takaisin koskelle ja auto siinsi sen vieressä olevassa erittäin mutaisessa parkissa. Kaunis ja onnistunut leikkisä reissu. 

<3. Jenni