Riippumattoretkeilijöiden Meeting Kurjenrahkan kansallispuistossa

Olen jo vuosia kuulunut Facebookin Riippumattoretkeilijät ryhmään, mutta en ole koskaan aiemmin osallistunut yhteiseen meetingiin, koska en vain viihdy isommissa porukoissa ja erityisesti luonnossa haluan olla ja kulkea mahdollisimman rauhassa. Tällä kertaa tein kuitenkin poikkeuksen ja ajattelin antaa tapahtumalle mahdollisuuden. 

Tapaaminen järjestettiin Kurjenrahkan kansallispuistossa, jossa olen tehnyt päiväretken Itsenäisyyspäivänä 2018. Tapasimme Kurjenpesän pysäköintialueella, josta ensimmäisenä suuntasimme luontotuvan näyttelyyn. Sen seinällä oli mielenkiintoisia retkitarinoita kehystettynä, joista osa jättää tarinoista hauskasti myös mielikuvituksen varaa. Samalla teimme kukin tarvittavan välppäyksen, sillä sade alkoi jo parkkipaikalla, ennen kuin pääsimme edes reissuun. Sade oli sen verran rankka, että normaalista tavastani poiketen, kuvia tuli otettua jokunen, jos ollenkaan, sillä käytän kuvaamiseen nykyään vain puhelinta.

Matkamme kohti leiriä, Lakjärven laavua, kulki Savojärven pohjoispuolta pitkin. Jos retkilleen kaipaa pitkoksia, niin tällä reitillä niitä piisaa. Rantapihalla pidimme tauon, jossa söin kotona ruokatermokseen hautumaan laittamani evään. Samalla saimme porukkaamme lisää kulkijoita, jolloin meitä oli kasassa jo 14 riippujaa. Viisi liittyi vielä myöhemmin illan mittaan joukkoomme, jolloin Lakjärvellä oli lopulta 19 riippuvaa majoitetta. 

Sade taukosi mukavasti leirin pystytyksen ajaksi. Se pysyi poissa myös koko illan, jolloin saimme nauttia ruokailusta ja mukavasta seurasta kuivana nuotiotulien äärellä. Kosteus toki oli läsnä koko reissun ajan. Lämpötila 10 asteen tietämillä ympäri vuorokauden. Sen sijaan yöllä vettä tuli aivan kaatamalla. Tämä reissu oli sateen vuoksi hyvä testi varusteille, jotka pitivät minut kyllä kuivana, lukuunottamatta patikoidessa päällä ollutta paitaa, joka ilmeisesti kastui vatsan kohdalta läpimäräksi riisuessani sateenpitävää kuoritakkia päältäni. Sehän ei sitten koko reissun aikana kuivunutkaan. Yhdelle meistä ei käynyt yhtä onnekkaasti. Kengät olivat unohtuneet yöksi tarpin ulkopuolelle, ja aamulla ne olivat varsia myöten täynnä vettä. Yö meni yksiössäni lämpimissä merkeissä. 

Hiiret olivat leirissä riesana, vaikka minun varusteisiin ja ruokiin ne ei kajonnutkaan. Yhdeltä tuhosivat rinkan läpän mennen sadesuojankin läpi rinkkaan syömään avokadoa. Vaikka rinkkoja oli ripustettu puiden välissä oleviin naruihin, oli hiiret melkoisia trapetsitaiteilijoita. Yhden kanssamatkailijan kauramaito oli myös hiirien mieleen, sillä ne nakersivat purkin kylkeen messevän reiäin. Yksi hiiristä kurkkasi serkkuani ulkohuussin pohjalta. 

Aamupalan jälkeen laitoimme leirit kasaan ja lähdimme paluumatkalle. Tällä kertaa Savojärven eteläpuolta pitkin. Sade jälleen seuranamme. Pidimme niin ikään tauon Rantapihalla, ja lähes kaikki ostimme kioskin pitäjältä lämpimät juomat mokkapaloineen. Patikointia kahdelle päivälle tuli n. 17 km verran. Kurjenrahkan luonto on todella kaunis ja retkikohteena monipuolinen paikka, josta löytyy niin taidetta kuin estettömiä polkujakin. 

Seura oli erittäin mukavaa ja hauskaa. Toisten kanssa tuli tutummiksi enemmän, toisten kanssa vähemmän. Mukavaa se on välillä mennä näin porukassakin ja osallistun miitteihin varmasti jatkossakin. Oli mukava nähdä, minkälaisia varusteita ja ratkaisuja toisilla on. Joukossa oli muutama todellinen kevytretkeilijä, ja se sai kotona varusteita purkaessa aikaan omien tavaroiden pyöräyttämisen vaa'an kautta. Lopputuloksena seuraavalle retkelle vähintään 4 kg kevyemmän rinkan kanssa. Sitä odotellessa. 

<3. Jenni