Olen käynyt Pyhä-Häkin kansallispuistossa useamman kerran, sillä se on mökiltä helopsti saavutettavissa, vain n. 50 km päässä. Vietinpä siellä elokuussa 2018 viikon lammaspaimenenakin. Tällä kertaa mukana reissussa oli Noel sekä mummo. Tämä oli Noelin ensimmäinen kansallipuisto, jossa hän käy retkellä.
Noel on innostunut maastopyöräilystä, joten nappaimme potkupyörän ja kypärän takakonttiin mukaan. Alkumatkasta Mastomäen reitti (3,2 km) oli nousun, kivien ja juurien osalta sen verran haastavaa, että mummo kantoi pyörää ja etenimme kaikki kävellen. Suurimman osan tästä ympyräreitistiä pystyi kuitenkin etenemään hyvin pienellä potkupyörälläkin. Paikoittain jopa loistavasti, sillä kosteimpiin kohtiin oltiin pitkosten sijaan tehty hiekasta erinomaisia kulkuväyliä. Pitkokset, jotka olivat -1 asteisessa säässä jäiset ja liukkaat, menimme pyörää kantaen.
Pyhä-Häkin kansallispuisto on ollut jokaisella käyntikerrallani hiljainen ja rauhallinen kohde. Nytkin parkkipaikalla oli van pari autoa lisäksemme, eikä matkalla nähty kanssaretkeilijöitä. Evääksi pakkasimme croissantteja, pasteijoita, kaakaota ja teetä. Sen jos minkä olen lapsen kanssa retkeillessä oppinut, että se evästauko kannattaa pitää juuri silloin, kun sen perään aletaan kyselemään. Sillä välttää nälkäkiukut sekä -harmit, ja retkeily on mukavaa koko reissun ajan. Tällä kertaa nälkä iski juuri sopivasti ensimmäisen kilometrin jälkeen, kun olimme saapumassa "Iso puu" -nähtävyydelle. Se olikin oikein oivallinen paikka evästellä, sillä puun ympärillä oleva puinen rakennelma toimi hyvin penkkinä ja pöytänä.
Noelilla oli tärkeä tehtävä koko reitin ajan seurata oransseja reittimerkkejä. Niiden osalta aina seuraavan etsiminen ja näkeminen piti mielenkiinnon yllä koko matkan ajan. Reitillä oli paljon tutkittavaa ja nähtävää. Vaikutun edelleen itsekin Pyhä-Häkin puustosta kerta toisensa jälkeen. Useat kelottuneet puut sileine pintoineen ja valtavan paksut rungot ovat kaunista katsottavaa.
Sää oli mitä mainioin myös kuvata tätä kaunista ja monipuolista luontoa, sillä päivä oli kokonaan pienen pakkasen puolella. Huurretta ja sumua oli kaikkialla, myös suon vetisimmät pinnat jäässä. Seuraavalla kerralla tekisi itsekin mieli lähteä näille poluille maastopyörän kera ja tehdä 17 km mittainen Tulijärven lenkki.
<3. Jenni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.