Geokätköilyä upealla purolla

Syyslomaviikko huipentui mökiltä käsin kolmanteen geokätköön, ja näillä näkymin jatkamme täällä kätköjen parissa vasta ensi kesänä. Toki sitten kotona päin niin kauan, kunnes lumilta kykenemme. Tämä puro paikkana vastasi juuri sitä kokemusta, jota geokätköilyltä harrastuksena haen. Uusien upeiden paikkojen löytämistä, kokemista ja metsässä rämpimistä. Tämä upea puro kuohuineen on vain n. 10 km päässä mökiltä, mutta en ollut sen olemassa olosta lainkaan tietoinen. Kiitos geokätköilyn. Nyt meillä on oivallinen eväsretkikohde sen jälkeenkin, kun kätkö on löytynyt. Tällä kertaa se kätkö jäi kuitenkin löytymättä.

Puro oli kuohuineen aivan upea, mutta minulla oli kyllä täysi työ pitää vilkas kolmevuotias poissa sen syövereistä. Sillalla, jonka yli autolla ajettiin, ei ollut minkäänlaisia kaiteita kummallakaan puolella. Lähdimme suunnistamaan kohti kätköä puron toista reunaa pitkin ja parin metrin välein muistutin, että reunalle ei saa mennä. Pakoittain pudotus puroon oli jyrkä. Samalla kuin navigoin kohti kätköä, pidin toisella kädellä ja silmällä poikaa pois vedestä. 

Päästyämme n. 20 metrin päähän kätkön sijainnista, tulin jostain syystä tulokseen, että sen täytyy olla puron toisella puolella. Jos olisi ollut yksin liikenteessä, olisi lähtenyt koittamaan puron ylitystä veden pinnalla näkyviä kiviä pitkin. Se ei varmasti olisi ollut se viisain idea, ainakaan ilman sauvoja tai jonkinlaisia tukikeppejä. Märät kivet olivat varmasti liukkaita ja mitä ilmeisemmin olisin kastellut vähintään kenkäni. Ehkä ihan hyvä, että idea jäi ajatuksen tasolle, sillä Noelin kanssa en tietenkään moisiin temppuihin ryhtyisi, joten yhdessä lähdimme kävelemään takaisin autolle.

Ajoin sillan yli puron toiselle puolelle parkkiin, josta katsoin olevan melko suora yhteys kätkölle. Reitti oli melko risukkoinen ja se alkoi ärsyttämään Noelia, jota päivän puuhat alkoi jo painamaan. Lähestyessämme puron reunaa, jälleen sama pidättely, ettei hän mulahtaisi kuohuihin. Lopulta pääsin niin lähelle, että navigointi näytti kätkölle olevan enää kuusi metriä. Mutta suoraan puron toiselle puolelle. Jälleen kerran, jos Noel ei olisi ollut mukana, olisin lähtenyt yrittämään ylitystä kiviä pitkin. Kätkö siis mitä ilmeisemmin on kuitenkin sillä puolella puroa, josta ensin lähdimme sitä etsimään. 

Emme enää lähtenyt kiertämään takaisin puron toiselle puolelle, sillä matkaa olisi tullut joitakin satoja metrejä. Noel oli väsynyt ja risut sekä oksat saivat harmitusta aikaan. Päästyämme autoon ja kohti mökkiä, takapenkkillä nukahdettiin välittömästi. Hieman harmitti, että kätkö jäi nyt löytämättä, vaikka niin lähelle sitä pääsimmekin. Palaan kuitenkin tälle purolle ensi keväänä tai kesänä enemmän kuin mielelläni uudestaan. Kun lapsi on mukana, sitä mennään silloin hänen ehdoillaan. 

<3. Jenni