Ensimmäinen geokätköetsintä

Olen miettinyt geokätköjen etsintää harrastuksena jo vuosia, mutta mihin lie aloittaminen aina jäänyt. Kaikelle on aikansa ja paikkansa, ja nyt se kipinä sitten iski kesken syysloman mökillä niin, että lähdimme Noelin ja mummon kanssa etsimään ensimmäisen kätkön, joka oli matkanvarrella mennessämme päiväpatikalle Pyhä-Häkin kansallispuistoon. 

Kätkö sijaitsi tutussa paikassa, vain n. 5 km linnuntietä mökiltämme. Se oli helposti löydettävissä ja tausalla siinsi mitä kaunein maisema syksyisessä pakkasaamussa, kun sumua ja huurretta oli ympäriinsä. Tämä kätkö sijaitsee nelostien varressa, joten sen etsiminen ei vaatinut juuri minkäänlaista patikkaa metsässä. 

Vaikka edellisenä iltana ja vielä aamulla herättyäkin olin lukenut kaikenlaista geokätköilyyn liittyvää, unohdin ottaa kynän mökiltä mukaan, vaikka siitä monessa lukemassani jutussa mainittiinkin. Niinpä kirjaus jäi tekemättä lokiin. Ajattelin, että loppuviikosta lähtiessämme kotimatkalle, käyn laittamassa nimimerkkini vihkoon, mutta asia vaivasi niin, että kävin kotimatkalla ostamassa kaupasta kynän ja koukkasin vielä uudestaan kätkön kautta, ennen kuin menimme takaisin mökille, jossa ukki oli lämmittänyt meille retkeläisille saunan. 

Uskon, että saimme tästä erittäin upean yhteisen harrastuksen Noelin kanssa, sillä mikäpä metsässä ja retkillä viihtyvästä lapsesta kiinnostavampaa, kuin etsiä jotakin. 

Geokätköilemme nimimerkillä... milläs muullakaan, kuin Vaelluskengissä. 

<3. Jenni