Tämän vuoden retkeilyjen kanssa on ollut uskomattoman huono tuuri. Tämä oli vasta ensimmäinen yönyli retki tälle vuotta. On ollut suunnitelmia ja sovittuja päiviä Kurjenrahkaan, Rokualle ja ties vaikka minne. Jos minä tai lapsi ei olla tultu kipeiksi, niin sitten serkku. Ja jos ollaan oltu terveinä, on sateet ja ukkoset olleet reissuriesana. Päiväretkiä on onneksi päästy tekemään pitkin vuotta. Ja kesän mittaan vietin riippumatossa mökillä useamman yön, mutta eihän ne vedä vertoja kunnon patikoinnille ja yöretkille.
Lauantaina pakkasimme serkun kanssa kimpsut ja kampsut aamupäivän sateiden aikana. Iltapäiväksi oli luvattu selkeää. Kun aurinko alkoi paistamaan, suuntasimme kohti Kytäjän Kiiskilampea. Tälle reissulle serkku haastoi lähtemään kumisaappaissa. Ja niin me mentiin. Jätimme auton parkkiin Piilolammille, ja kävelimme siitä reilun 3 km matkan kohteeseen. Paikka on upean kallion päällä. Kiiskilampi laitureineen siintää alapuolella. Paikassa on myös laavu, nuotiopaikka ja vessa. Vessa tosin oli niin täynnä, että sinne ei tarpeilleen kyennyt istumaan.
Pian löysimme sopivat puut riippumattojen viritykseen. Kova tuuli riepotteli mattoja ja tarppeja asennusten aikana. Jatkossa lienee tuulisellakin säällä helpompaa, sillä otimme molemmat käyttöön "hihat" riippumatolle, underquiltille ja ötökkäverkolle, jossa kaikki säilyvät sulassa sovussa. Näin tuuli ei pääse asennuksen aikana niitä rieputtamaan ja kieputtamaan ja majoitteen asennuskin käy vain klik klik.
Kun leiri oli kasassa, valmistimme illallista nuotiolla. Aurinko paistoi ja sen lämmössä oli mukava istuskella kallion reunalla ihaillen maisemia teetä juoden. Ilta kului nuotiolla istuskellen. Uni maistui hyvin, mitä nyt kahden iäkkämmän naisen yöllinen kirmaaminen kallion päältä teltoiltaan hieman huvitti ja hämmensi.
Aamiainen valmistui nuotiolla ja sen jälkeen laitoimme kamat kasaan. Paluumatkan teimme Iso-Kypärän ja Kaksoislampien kautta, jossa jälkimmäisellä söimme lounaan. Serkku järjesti muutamia lisäkilometrejä unohtamalla juomapullon Iso-Kypärään. Itsehän sitten hävitin parkkipaikalle päästyä koko juomapullon, eikä sitä sen koommin ole näkynyt. Muutama pisara vettä tauolla ei haitannut istuskellessa laavun suojissa.
<3. Jenni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.