Iso-Haiskari ja Suolijärvi riippuen

Asetimme serkun kanssa joskus tavoitteeksi, että yövymme riippuen kaikissa Kytäjän ja Usmin retikohteissa. Tällä kertaa valitsimme koko viikonlopun mittaisen reissun, jolloin saisimme kaksi eri kohdetta samalla iskulla. Ensimmäiseksi yöpaikaksi valitsimme Iso-Haiskarin ja toiseksi yöksi suuntasimme Suolijärvelle. 

Perjantai-iltana olimme sen verran myöhään perillä, että saimme vielä valoisan aikaan pystytettyä leirin ja ruokailtuakin, mutta pian sen jälkeen alkoikin jo hämärtää. Otsalamppujen valossa kuitenkin istuimme kera yömyssyjen pitkään yöhön niitä näitä höpötellen. 

Aamu valkeni kauniina ja aurinkoisena. Ja mitä vielä, Suomen luonnon päivä. Serkku oli yllätykseksi hommannut pienen Suomen lipun, jonka kanssa sitten fiilistelimmekin pitkin päivää. Aamutoimet tehtiin rauhaksiin leirin kasauksineen, sillä seuraavaan kohteeseen Suolijärvelle ei olisi pitkästikään patikoitavaa. Testasimmepa ennen lähtöä ensimmäistä kertaa retkitiskialtaammekin. 

Saavuttuamme Suolijärvelle, paikalla oli vielä joitakin edellisen yön retkeilijöitä. Vaihtaessamme heidän kanssa muutama sana, kävi ilmi, että olisivat hetken päästä lähdössä, ja voisimme saada heidän riippumatoiltaan puut käyttöömme. Lähdimme kuitenkin katsomaan, saisimmeko leirimme pystyyn hieman sivumpaan. Olin käynyt siellä kerran aiemmin ja muistelin, että hieman sivummassa olisi upea ja rauhallinen paikka riippumiseen. Ja näinhän se oli. Haimme rinkkamme ja aloimme pystyttäään leiriä. 

Päivän ja illan mittaan paikalle olisi ollut kyllä tunkua ja leirimme läpi kulki useita kanssa retkeilijöitä koirineen sopivaa paikka etsien niin teltoilleen kuin riippumatoilleenkin. Seuraavat teltoille ja riippumatoille sopivat paikat olivat kuitenkin sen verran sivussa, että saimme viettää muuten koko päivän, yön ja seuraavan aamunkin aivan omissa oloissamme. Ihanaa, kun patikointimatkaa oli sen verran vähän, että meillä jäi paljon aikaa ihan vaan luonnon helmassa olemiseen ja nauttimiseen.

Suomen luonnonpäivän kunniaksi kokkasimme illalla vähän parempaa pataa. Porot tosin meinasi jäädä säilykkeeseen, sillä muistin väärin, että Leathermanissani olisi ollut purkinavaaja. Lopulta ei auttanut muu kuin ottaa puukko kehiin. Onneksi se oli hyvässä terässä ja sain sillä rikottua purkin auki.

Illalla otimme yömyssyt ja kävimme nukkumaan. Maasto oli sen verran haastava, että en saanut tarppia viritetyksi lainkaan. Toisaalta se ei haitannut. Maisemat, joita tarpistani katselin, oli upeat. Sen sijaan aamulla heräsin kukonlaulun aikaan, kun naamalleni tippui ötökkäverkon läpi vettä. Ensin luulin, että linnun kakkaa, mutta mänty oli kerännyt yön aikana sen verran kosteutta, että tiputti pisaroita naamalleni yhtenään. Nousin ylös ja wau mitä näinkään. Aurinko nousi kauniin sumuveron takana. Kuvasin, istuin, katsoin ja ihailin. Lopulta serkkukin heräsi, teimme aamutoimet ja leirin purkamisen rauhassa.

Sen verran täytyy vielä sanoa, että vessamatka Suolijärvellä on haastava. Erittäin jyrkkää ja juurakkoista, köydellä varustettua rinnettä kun ahertaa ylös on pientä jännitystä, ehtiikö perille vai ei. 

<3. Jenni