Seitsemisen kansallispuistossa patikoiden ja riippuen

Vaikka olen käynyt kahdesti Seitsemisen aivan vieressä olevassa Helvetinjärven kansallispuistossa, olen jostain syystä jättänyt tämän kohteen väliin ajatellen sen jostain syystä vähän tylsäksi. Minulla ei ole mitään käsitystä siitä, mistä mielikuvani on johtunut, mutta tällä kahden yön patikointi-/riippumattoreissulla se kumoutui täysin. Vaikka tähän asti käymääni neljäätoista kansallispuistoa en ole millään tavalla kauneusjärjestykseen laittanutkaan, sai Seitseminen niistä ihan kärkisijan. Todella viehättävä ja kaunis kokonaisuus, vaikka tällä reissulla siitä tulikin nähtyä vain osa. Tulen varmasti palaamaan ja kiertämään tällä kertaa näkemättä jääneet polut. 

Matkakumppanina oli serkku ja olimme tietysti suunnitelleet kulkemamme reitit ja kaksi yöpaikkaa etukäteen. Teimme kaksi eri suunnitelmaa siltä varalta, että ensimmäiselle pysäköintialueelle emme saisi autoa, sillä sinne ilmoitettiin mahtuvan vain viisi autoa. Suunnitelma kaksi sisälsi saman reitin, mutta lähtöpiste ja yöpaikkojen järjestys oli toinen. Ensimmäisessä reittisuunnitelmassa lähtisimme liikkeelle Pitkäjärven pysäköintialueelta, jonka osoiteeksi oli ilmoitettu Kivijärventie Ylöjärvi (Länsi-Aure). Ei muuta kuin osoite Google Mapsiin ja menoksi. 

Matka tuli joutuisasti ja käännyimme hiekkatielle Kivijärventielle. Pysäköintialueelle ei ollut ilmoitettu numeroa, joten ajelimme hissukseen ja katselimme tien molemmilta reunoilta mahdollista pysäköintipaikkaa. Sitä ei näkynyt. Sen sijaan saimme ihailla upeita pihoja ja omakotitaloja. Pian tuli risteys, jossa Kivijärventie muuttuikin jo toiseksi. Hälytyskellot alkoivat soimaan. Auto tiensivuun ja tarkastelemaan tilannetta. Katsoin vielä Metsähallituksen sivuilta osoitteen ja kyllä, meidän pitäisi olla ihan oikeassa paikassa Kivijärventiellä Ylöjärvellä. Sivuilla oli ilmoitettu lisäksi postinumero, ja päätin vielä kokeilla Google Mapsista hakua sen avulla. Kappas! Se ohjasikin Kivijärventieltä Kivijärventielle 56 km ajomatkan päähän. Kun suurensin karttaa näin, että se on aivan kansallispuiston kupeessa, joten olimme väärällä Ylöjärven Kivijärventiellä. Ajattelin, että kyseessä täytyy olla Länsi-Auren kuntaliitos Ylöjärveen, sillä en usko, että muuten samassa kunnassa on kaksi samannimistä katua. Myöhemmin tarkasteltuna aavistukseni osui oikeaan. Ennen kuin lähdimme liikkeelle, katsoin vielä serkkuni huomiosta, paljon meillä tulisi matkaa kakkossuunnitelmamme pysäköintialueelle. Sinne olisi 45 km, eli vähemmän, joten päädyimme noudattamaan kakkossuunnitelmaamme, ennen kuin olimme päässeet  edes perille. 

Ajoimme siis Multiharjun pysäköintialueelle, jonne oli ilmoitettu mahtuvan 12 autoa. Koska kansallispuistojen ja retkeilyn suosio on ollut viimeaikoina suuri, jännäsimme, näinköhän saamme autolle paikkaa. Ajoimme parikymmentä kilometriä hiekkatietä ja laskimme vastaan tulevien autojen määrää. Lisäksi edessämme kulki yksi. Vaikutti siltä, että poispäin tuli enemmän kuin meni, joten olimme toiveikkaita, että saamme autolle paikan. Olimme liikkeellä myöhään perjantain iltapäivästä, joten tilanne voisi olla huonokin. Kun parkkipaikka viimein aukesi oikealla, olimme suuresti hämmästyneitä, sillä se oli täysin tyhjä. Ei auton autoa. Joko helle on karsinut retkeilyväkeä, tai sitten Seitseminen ei ole suuressa suosiossa. Säädettiin vielä uusia rinkkojamme ja ei muuta kuin menoksi. 

Koska pääsimme poluille vasta alkuillasta, emme olleet valinneet siihen kuin reilu 3,1 km patikan Jokiristiin, joka olisi ensimmäinen yöpaikkamme. Kuljimme läpi vanhan aarnimetsän ja erittäin viehättävän suoalueen reunustaa. Luonto oli kerrassaan kaunista ja lumoavaa. Kun saavuimme perille, paikalla oli yksi evästelevä pariskunta, joka sittemmin lähti jatkamaan matkaa, sekä yksi teltta, johon myöhemmin tuli nainen kahden koiran kanssa. Illan aikana paikalla kävi vielä yksi evästelijä, mutta muuten paikka oli äärimmäisen hiljainen. Nainen koirineen ja telttoineen oli myös niin hiljaista väkeä, jos emme olisi heitä nähneet, ei heidän olemassa olosta olisi ollut tietoakaan. Löysimme hyvät puut riippumatoillemme ja laitoimmekin majoitteet kuntoon ennen iltaruuan kokkaamista. Pian olikin aika kömpiä nukkumaan. Minun riippumaton ötökkäverkko aloi jostain syystä hankalaksi, joten ennen nukahtamista suunnittelin vielä matossani sen osalta uusia virityksiä ja tuunauksia. On todella kivaa miettiä ja rakentaa juuri itselle sopivaa ja toimivaa persoonallista settiä. Riippumaton kanssa pääsee halutessa luovuus ja tee-se-itse -meininki valloilleen. 

Heräsin yöllä, kun palelin. Etureisiin ja käsivarsiin kävi kylmä. Riippumaton aluspeitto suojasi alapuolelta hyvin, mutta en ollut kömpinyt makuupussiin, vaan avannut sen päälleni peitoksi. 5:30 katsoin lopulta kelloa ja myös sään. +11 astetta. Ilmankos oli hiukan viileä. Aikani matossa nautin luonnon äänistä ja nousevasta auringosta vetäen pussia tiukemmin päälleni. Olin nukahtanut uudestaan ja heräsin lopulta vasta yhdeksän jälkeen. Teimme rauhalliset aamutoimset ja pakkasimme leirin. Maasto olisi helppoa ja edessä vain 6,5 km patikointi kyseiselle päivälle, joten olisimme ajoissa perillä Haukilammella, johon suuntaisimme seuraavaksi yöksi. 

Olimme molemmat kuvitelleet, että Jokiristin yöpymispaikka olisi ollut joen rannalla, mutta niin ei ollutkaan. Kartasta kuitenkin näin, että se menisi aivan vieressä. Kun lähdimme päivän etapille, ei aikaakaan, kun saavuimmekin joen reunaan ja sen ylittävälle sillalle. Helteinen kesä on tehnyt tehtävänsä ja joki oli aivan kuiva. Sen kivinen pohja näyttäytyi meille vaikuttavana. 

Saavuimme vanhalle Myllylle, joka on nähtävyys reitin varrella. Kun olimme aikamme ihailleet ja kuvannut paikkaa, jatkoimme eteenpäin. Olimme kohdassa, josta erkani myös käytöstä poistettu polku, sillä sieltä oli purettu erinäiset rakenteet pois. Uudelleen reititys oli selvästi viitoitettu ja merkitty. Saavuimme T-risteykseen. Uudelleen reititys ohjasi oikealle, joten lähdimme sinne, vaikka hetken karttoja tutkiessa mietin vasenta. Opasteet kuitenkin veti vahvemman korren.

Matkaa seuraavaan pisteeseen olisi 1,1 km. Eipä aikaakaan, kun saavuimme todella kauniiden lampien väliin. Näkymä oli kerrassaan kaunis. Tarkistimme jälleen kartan ja uudelleen reitityksen viitat, ja jatkoimme eteenpäin. Hetken päästä oikealla tuli lampi. Katson karttaa, sillä en muistanut nähneeni siinä aiemmin sen olemassa oloa. Ei lampea, mutta suo. Pieni epäilys heräsi, mutta jatkoimme eteenpäin. Jonkin matkan päästä pyysin serkkua tarkastamaan kellostaan kuljetun matkan, sillä minusta meidän pitäisi olla jo seuraavassa risteyksessä. Kellon näyttämien kilometrien mukaan oltiin menty yli. Pian edessä häämötti parkkipaikka ja olin ihan että mitä hemmettiä. Ei meidän mihinkään parkkipaikalle pitänyt päätyä. Paikan kyltit kertoi meidän tulleen 2,7 km matkan Saari-Soljaseen, joka oli aivan toisessa suunnassa, mihin oli tarkoitus kulkea. Päivä alkoi olla jo helteinen ja kuljetulla metsäautotiellä aurinko porotti paikoittain paahtaen. Nälkäkin oli. Onneksi ruoka oli termoksessa hautumassa. Pikkusen meinasi ketuttaa. Hetken mietin, että tehdään lennosta kolmas suunnitelma ja jäädään seuraavaksi yöksi Sojasen alueelle, jossa olisi parikin mahdollista yöpymispaikkaa. Serkku oli kuitenkin sitä mieltä, että palataan takaisin ja pysytään suunnitelmassa. Minua ei olisi millään huvittanut kävellä 2,7 km takaisin, mutta hyvän pastalounaan jälkeen taivuin siihen lähes mukisematta. 

Palasimme siis metsäautotietä risteykseen, josta olimme tulleet Myllyltä. Toinen lähes 3 km matka taittui yllättävän nopeasti ja kivuttomasti metsäautotietä pitkin. Tällä kertaa jatkoimme suoraan, ja olimme jälleen oikealla reitillä. Uudelleen reitityksen kyltit tekivät meillä kunnon kepposen, vaikka meillä oli mukanamme ihan kunnollinen maastokartta. Pian kuljimme taas erittäin kauniilla metsäpoluilla. Pidimme etapeittain pieniä taukoja, vaikka metsässä olikin yllättävän viileää kulkea kuumasta lämpötilasta huolimatta. Joimme ja täydensimme vesipulloja ahkerasti. Lopulta saavuimme Haukilammelle. Suunniteltu 6,5 km patikka oli muuttunut 11,1 kilometriksi, emmekä lopulta olleetkaan ihan niin ajoissa perillä, kun kuvittelimme. Mukana olevan kuorman kanssa se tuntui jaloissa. Kuorman painoa lisäsi homattavasti mukanamme raahattava vesi, jota kummallakin oli alkujaan 10 litraa mukana. Onneksi rinkkamme toimi täydellisesti ja sen osalta matkanteko oli sujuvaa. 

Haukilammella oli jo muutamia telttoja pystyssä. Emme saaneet haaveilemaamme rantapaikkaa riippumatoillemme, mutta aivan täydellisen silti. Löysimme sopivat puunvälit riippumatoillemme paikasta, jossa oli pölleistä ja puusta tehty viehättävä penkki ja pöytä. Aivan täydellistä! Jälleen kerran pistimme ensin majoitteet pystyyn ja sen päälle keittelimme kaasulla ruuan ja teet. Istuskelimme iltaa ja alueelle saapui vielä monta yöpyjää. Nukahdin pian kömmittyäni riippumattoon ja heräsin aamulla 6:30. Serkkukin oli jo hereillä. Yö ei ollut yhtä kylmä kun edellinen ja siitä viisastuneena olin nukkumaan käydessä kömpinyt makuupussiin sisälle. Pakkasimme leirin, teimme aamutoimet ja jatkoimme matkaa. Edessä olisi enää reilu 3 km patikka. 

Alkumatkasta saimme ihailla kaunitsa suoaluetta ja eipä aikaakaan, kun saavuimme Koveron tilalle, joka oli kerrassaan ihana nähtävyys. Vanhat rakennukset ja lukuisa määrä lampaita sai sydämemme sulamaan. Aikamme pyörittyä Koveron pihapiirissä, jatkoimme matkaa autolle. Olin katsonut sääennusteesta, että klo 10 alkaisi satamaan ja olisi myös ukkosen mahdollisuus. Kolme minuuttia vaille kymmenen, kun autolle oli vielä kilometri matkaa, tuli muutama pisara vettä ja jyrähti. Vettä tuli hetken vain pisaroittain, ettei se meitä edes kastellut, mutta ukkonen ehti tällä kilometrin matkalla jyristä yhdeksän kertaa. 

Kerrassaan hauska ja onnistunut reissu, jonka tapahtumat on sen suola. Seitseminen on todella kaunis ja viehättävä kansallispuisto, jota molemmat ihastelimme useaan kertaan ääneen. 

<3. Jenni