Yksi tämän kesän päiväretkikohteista oli Raaseporin linna, joka on rakennettu 1370-luvulla upean silokallion päälle. Silloin se oli vielä veden ympäröimä, mutta tänäpäivänä ympäristö on vihreää ja vehreää. Ainut vesielementti on läheisyydessä kulkeva 15 km pitkä Raaseporin joki. Kävellessäni parkkipaikalta itse linna-alueelle, ihastelin matkalla monia erittäin jyhkeitä tammia, ja ensitöikseen minua tervehti lampaat.
Linna on hylätty vuonna 1558 ja se seisoi autiona yli 300 vuotta, ennen kuin siellä aloitettiin ensimmäisen kerran restaurointityöt. Minulla oli sellainen käsitys, että linnasta on jäljellä vain ulkoiset ja repaleiset rauniot, mutta ilokseni siellä olikin jäljellä sisätiloja, joissa pääsi kiipeämään korkeuksiin asti ja eläytymään keskiaikaiseen elämään. Linnat ovat erittäin kiehtovia elementtejä, enkä tälläkään kertaa voinut välttyä ajattelemasta sitä, minkälaisessa pimeydessä ihmiset niiden sisässä ovat eläneet, sillä tässäkään rakennelmassa ei ikkuna-aukkoja isommin ollut. Ehkä juuri se hämäryys on osa sitä mystiikkaa ja tunnelmaa, mitä linnat minussa herättää.
Linnan sisäpiha on jopa hämmästyttävän pieni, mutta sitäkin viehättävämpi raunioineen. Osittain linnan sisätilat ovat huonossa kunnossa ja siellä pitääkin noudattaa erityistä varovaisuutta kulkiessa. Kaikenkaikkiaan se on vaikuttava näky ja erityisesti ulkopuolelta sen jyhkeää olemusta silokallion päällä voisi ihailla loputtomiin. Mukava paikka päiväretkikohteeksi uppoutua hetkeksi keskiaikaiseen elämänmenoon ja tunnelmaan.
Kun tutustuminen linnaan oli ohi, päätin jatkaa seikkailuani linnan kupeesta lähtevää Lemmenpolkua pitkin Forngårdenin talomuseolle Snappertunan keskustaan. Polku on n. 500 m pitkä suuntaansa. Talomuseossa pihapiireineen voi tutustua siihen, miten saaristolaistilalla elettiin 1850-luvulla. Museolle vievä polku on viehättävä pätkä veräjöineen, siltoineen ja vanhoine taloineen.
Ensitöikseen talomuseon pihassa tervehtii puusta veistetty lehmä. Itse talo on ulospäin ihastuttava ja houkuttelee astumaan sisäänsä. Sisältä se on somistettu niin kauniiksi ja viehättäväksi, että silmäniloa ja ihailtavaa riittää pitkään. Mitäköhän tuollakin välineellä tehtiin? Vaikka ihan kaikki somistuselementit eivät entisaikaisia olekaan, kuten neulotut ruisleivät orrella tuvan katossa, tai pehmoleluksi luokiteltava kala ruokapöydässä, on niiden osalta käytetty hauskasti mielikuvitusta ja ne sulautuvat kauniisti kaiken muun viehättävän vanhan joukkoon.
Talomuseolta palasin niinikään Lemmenpolkua pitkin linna-alueelle ja poikkesin Linnanvoudin tupaan syömään kasvispiirakkaa ja jäätelöä. Linnanvoudintupa on avattu jo 1839, silloin Turistimajan nimellä.
Lähteet:
https://www.visitraseborg.com/fi/nae-koe/linnat-ruukit/raaseporin-linna/
https://fi.wikipedia.org/wiki/Raaseporinjoki
<3. Jenni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.