Hiidenportin kansallispuisto

Päädyin valloittamaan Hiidenportin kansallispuiston oikeastaan vähän yllättäen, sillä olin suunnitellut tekeväni mökiltäkäsin yöreissun Tiilikkajärven kansallispuistoon. Reitti, yöpaikka ja kaikki oli jo valmiiksi katottuna. Kun muutama päivä ennen lähtöä aloin vielä katsomaan, miten reitin menisin, huomasin kansallispuiston sivuilta vinkin, että samalla reissulla kannattaa käydä myös Hiidenportissa, kun nurkilla on. Miten ihmeessä en ollut tajunnut sitä aikaisemmin? Katsoin karttaa ja totta tosiaan, naapureita ovat, ja suunnitelmat meni uusiksi. 

Hiidenportti päätyi ensimmäiseksi kohteeksi ja olin siellä rippumatossa yön. Lähtöpisteeksi valitsin Palolammen parkkipaikan ja voi jestes mitä heikka- ja metsäautoteitä sinne ajelinkaan! Päätin ennen seuraavaa määränpäätä tarkistaa navigaattorin asetukset, vaikka heikkatiet titystikin ovat kansallispuistoreiteillä ihan normi. Mutta se pieni metsäautotie oli jo hieman liian erikoinen valinta reitille. Kun lopulta näin metsää, mihin olin tulossa, olin ihan että wau! 

Parkkipaikalla viimeistelin rinkan sisällön ja ei muuta kun kiertämään Kitulankierrosta, jonka kokonaispituus on 10,5 km. Olin jakanut reitin kahteen osaan niin, että ensimmäisenä päivänä kuljen hieman reilut 5 km Kitulanlammelle, jossa yövyn, ja seuraavana päivänä toiset reilut 5 km takaisin Palolammen parkkipaikalle. Olin klo 14 perillä ja reitin kulku on luokiteltu vaativaksi/keskivaativaksi, joten olin varautunut siihen, että kulku ottaisi aikaa, ennen kuin olen laittamassa leiriä pystyyn. 

Ensin ohitin aivan ihanan lammen. Olen jotenkin aivan rakastunut metsissä oleviin lampiin ja aina kun mahdollista, yöpyisin mielelläni riippumatossani lammen rannalla. Aika pian luonto alkoi näyttämään viitteitä hiidenportista. Oikealla puolella oli upean näköisiä kivikasoja, mutta enpä arvannut, mitä vielä edessäpäin olisi. 

Eipä aikaakaan, kun saavuin Hiidenporttiin. Rotko oli kerrassaan vaikuttava! Ehkä tummine kivineen jopa hieman pelottava, vaikka ei se minua oikeesti pelottanut kuin sen ajatuksen hetken, jos painava rinkka selässäni sinne lipsahtaisin. Vaaralliset paikat oli kuitenkin aidattu köysin. Siinä kohtaa nousi myös hiki pintaan kun näin, minkälaiset portaat rotkon pohjalta joutuisin ylös kapuamaan. Valokuvistani niiden jyrkkyydestä ei saa kunnolla kuvaa. 

Aikani ihailin ja kuvailin Hiidenporttia, kunnes jatkoin taas matkaa kohti Porttilammen laavua, jossa olin ajatellut pitäväni evästauon. Hiidenportin rotko lampineen oli koko matkan näyttävänä vasemmalla puolella ja matka taittui mukavasti sitä ihaillen. Ennen Porttilammen laavua matkalla oli yksi erittäin paha kivikkoinen lasku, jossa painava rinkka selässä sai olla todella tarkka ja varovainen. 

Pian olin laavulla, jossa oli myös jonkun verran muita evästelijöitä. Vaikka sekin oli kauniin lammen rannalla, olin iloinen, etten ollut tullut valinneeksi sitä yöpaikaksi. Mielestäni siinä ei ollut kunnollista yöpaikkaa edes riippumatolle. Todella kuumassa kelissä minulla ei oikein ollut nälkä, joten jätin termoksessa hautuvan ruokani syömättä ja tyydyin täydentämään energiavarastoja parilla kourallisella pähkinöitä. Hieman tuskissani mietin, että mahtaako Kitulanlampi olla samanlainen rämeikkö, jossa olin suunnitellut yöpyväni. Mitäs sitten tekisin? Suunnittelin siinä pikaisesti vaihtoehdon. Jos Kitulanlampi ei ole yhtään parempi yöpymiseen, vedän koko 10,5 km kierroksen saman illan aikana. Ajatus ei isommin kuitenkaan houkutellut, sillä keli oli kuuma ja rinkka vesineen painoi. 

Jatkoin matkaa miettien, kuinkahan minun kävisi. Siltä varalta, että vetäisin koko kierroksen vielä saman vuorokauden aikana, pidin reipasta tahtia yllä helpoilla metsä- ja pitkospuu osuuksilla. Se ei ollut järkevää. Helteestä johtuen ruoka ei ollut maistunut kunnolla ja energiat alkoi olla vähissä. Tämän etapin aikana en nähnyt ainuttakaan ihmistä. 

Kun vihdoin saavuin upealle kallion jyrkänteelle, jonka alapuolella lampi loisti todella kauniina, josta Kitulanlammelle oli matkaa enää puoli kilometriä, olin aika poikki ja jopa kauhuissani siitä vaihtoehdosta, että patikoisin vielä toisen mokoman takaisin. Kuljin halki kallion ja laskeuduin alas, josta enää sillan ylitys ja olin laavulla puoli viideltä. 

Ensitöikseen hengähdin hetken, mutta pian myös avasin ruokatermoksen ja söin sen ennätysvauhtia. Kun sain taas energiaa, aloin tutkimaan paikkaa tarkemmin, jäisinkö siihen yöksi. Paikka oli mitä kaunein! Sopiva puuväli riippumatolle löytyi laavun kulmalta. Kaksi naista koiran kanssa etsi alueelta teltoilleen majapaikkaa. Oli mukava tunne, että joku muukin jäisi sinne yöksi. Olin niin onnellinen riippumattoretkeilystäni, sillä suurista kivenjärkäleistä johtuen teltalle joutui valitsemaan paikan aika syrjästä ja he päätyivätkin sellaiselle etäisyydelle, että hädin tuskin heitä näin. Päiväretkellä ollut pariskuntakin poistui pian paikalta. Sain siis riippua täysin rauhassa, nauttia hiljaisuudesta ja todella kauniista maisemasta. 

Ilta kului valokuvaten, pötkötellen ja herkkuja syöden. Vielä kahdeksan aikaa illalla päätin kokata kunnon ruuan ja juoda iltateet päälle. Ehkä kanarisottoni tuoksui jostain muustakin hyvälle, sillä kypsymistä odotellessa näin, kuinka saukko ui lammessa kovaa vauhtia minua kohti. Harmikseni en saanut siitä valokuvaa, sillä se ehti sulkeltamaan lähempänä minua kadoten silmistäni kokonaan. Koko illan aikana paikalla kävi kolme retkeilijää, jotka kaikki jatkoivat matkaansa. 

Jo yhdeksän jälkeen kömmin mattooni valmiina nukahtamaan yöunille. Puoli kymmenen paikalle saapui vielä kaksi päivä-, vai pitäisikö sanoa yöretkellä ollutta naista koiran kanssa. He söivät eväät ja lähtivät. Samaa aikaa heidän kanssa toisesta suunnasta tuli vielä kaksi naista, ja äänistä päättelin heidän jääneen myöskin yöksi, sillä en nähnyt heidän myöskään poistuvan tuloaan vastakkaiseen suuntaan. Sain siis seurata Kitulanlammen tapahtumia vielä tovin matostani ötökkäverkon takaa, ennen kuin nukahdin, sillä en ollut tällä kertaa virittänyt tarppia lainkaan. Yön uumoilin olevan tyyni ja selkeä, maisemakin oli mitä kaunein. Sääennustetta en tosin päässyt tarkistamaan, sillä alueella ei ollut puhelimessa kuuluvuutta lainkaan. 

Sen sijaan, että päivä oli paahteinen, oli yö todella viileä. Muutaman yön takaisista riippumattoöistäni veikkaan lämpötilan käyneen alle kymmenessä asteessa. Klo 3:30 heräsin johonkin, ehkä viileään ilmaan kasvoillani. En kuitenkaan palellut. Sain onneksi jatkettua vielä unia 6:30 saakka. Silloinkin nousin vain käymään vessassa, ja kahdeksaan asti jatkoin matossani maisemien ihailua ja pötköttelyä aamuauringon paisteessa. 

Nousin, purin leirin ja tein aamutoimet. Klo 9:20 lähdin liikkeelle. Kaksi kahden naisen porukkaa jäi vielä toimiinsa minun jo reippaillessa rinkka selässä polulla. Olen huomannut, että muihin retkeilijöihin nähden olen aikainen lintu. Moni vielä nukkuu, tai on juuri aloittamassa aamutoimiaan, kun minä jo vedän vaelluskenkiäni jalkaan. Askeleeni kulkivat aika perus metsän läpi. Hyttyset alkoivat selvästi olemaan lisääntymään päin sitten juhannuksen. Yksi kauneimmista näyistä matkalla oli aamuauringon valo pienehköllä suolla. Miellyttävä nähtävyys oli myös entisen torpan pihapiiri Kovasinvaaralla. Kulkemani reilun 5 km matkalla en nähnyt taaskaan ketään muuta kulkijaa. Sain myös osakseni valtavan määrän käsiin ja kasvoille yönaikana kudottuja hämähäkin seittejä. Ensimmäiset ihmiset näin vasta parkkipaikalla, jotka olivat tulleet aloittamaan päivänsä patikkaa. Hetken levättyäni, jatkoin matkaa kohti Tiilikkajärven kansallispuistoa. 

Vaikka Kitulanlammen laavu ympäristöineen onkin yksi kauneimmista näkemistäni paikoista, olisi sitä lukuunottamatta Hiidenportin parhaat palat nähnyt Hiidenkierroksen rengasreitillä. 

<3. Jenni