Suomiehen luontopolku vol. 2

Pikkuhiljaa alkaa koittamaan aika, kun pystyn irrottautumaan opinnäytetyöltäni rakkaimman henkireikäni ja harrastukseni pariin. Siitä huolimatta lähdin kuitenkin tänään Helsingistä hakemaan synnyinkaupunkini Hyvinkään kirjastosta vielä kolme kirjaa lähdemateriaalia läpikäytäväksi. Ja ennen kuin enempää kukaan ehtii ihmettelemään miksi näin, niin Helsingissä kirjoihin oli jonot, Hyvinkäällä ei. Halusin tästä muuten hieman nihkeästä reissusta tehdä kivan, ja mitenkäs muutenkaan sen olisin tehnyt, kuin retkeillen ja valokuvaten.

Koska aikaa retkeilyyn ei juuri paljon ollut, valitsin kohteeksi Suomiehen luontopolun, jonka avajaisissa vierailin Syyskuussa 2017. Siihen bloggaukseen löydät täältä. Muistelin oppaan syksyllä kertoneen, kuinka paikka on keväisin ja kesäisin vaikuttava näky luonnon kukkineen. Halusin ehdottomasti nähdä tämän ennallistamistyönalla olevan soramontun, varsin erikoisen ja kiehtovan luontopolun siinä asussaan.

Kukkia ei ollut. Muutama satunnainen lupiini siellä täällä. Liekö syy kuivuudessa, jota on nyt jatkunut ilman sadetta reilut kolme viikkoa. Ja kuivaa siellä olikin. Kaikki aivan korppua. Kuivunut sammal teki maiseman kiehtovaksi kuvata. Myös Mitja rakasti kihnuttaa itseään sitä vasten, josta sain onneksi ikuistettua hauskan videon. Sen löydät täältä.

Reitiksi valitsin paikan pisimmän polun, joka on merkattu keltaisin merkein. Suosittelen ehdottomasti kulkemaan sen. Reitti on pääsääntöisesti helppokulkuinen, joskin jonkun verran nousua ja laskua on. Pahimpiin laskupaikkoihin on laitettu turvaksi ja avuksi köyttä, josta saa tarvittaessa tukea. Reitti on kaikkiaan 3,5 km pitkä ja todella palkitsee kulkijansa.





Suomiehen luontopolun nähtävyyksiä ovat erityisesti valtava ja erittäin vaikuttava kivikkoalue, nimeltään Jätinkatu, joka on peräisin jääkauden ajoilta. Jätin jalanjälki, niin ikään kivistä tehty, on ylhäältä rinteeltä katsottuna erittäin upea taideteos. Lisäksi juuret ylöspäin pystytettyjä puiden runkoja voisi ihailla loputtomiin.

Paikka oli rauhoittava. Mitjan ja minun seurana vain lintujen laulu ja auringon lämö. Koska Suomiehen luontopolulla ei ole nuotiopaikkaa, on käytännössä vain luovuudesta ja mielikuvituksesta kiinni, mihin evästelypaikan haluaa rakentaa. Valmiit eväät kannattaa siis ottaa mukaan. Näin tein itsekin. Ruuat ja tee oli valmiina termoksissa. Erittäin suuresta metsäpalovaarasta johtuen en itsekään ottanut minkäänlaisia tulisteluvälineitä mukaani. Termokset ovat käteviä myös siksikin, että tällöin luontoon ei tule kantaneeksi roskia mukana, jotka valitettavan usealta tuppaavat sinne vielä unohtumaan.

Nautin suunnattomasti istuskella teeni äärellä ilta-auringon paisteesta nauttien. Unohdin, että on maanantai, unohdin, että takan on työpäivä, unohdin, että edessä on työpäivä, unohdin, että kotiin olisi vielä 50 kilometriä ajettavana, unohdin juuri lainatut kirjat ja opinnäytetyön... Lyhyt ja pieni, mutta merkitykseltään jätin suuri arki-illan retki teki jälleen tehtävänsä.

<3. Jenni