Kun retki jäi kesken

Arki-ilta ja mieleni metsään tekevi. Pakkasin mukaan jotain evästä, teetä termospullossa ja vähän luxusta: hammocin sekä lukemista, ajatuksissa riippua, keinua, rentoutua ja nautiskella. Suuntasin Kytäjä-Usmi retkeilyalueelle, joka on vain muutaman kilometrin päässä kotoani. Ei päästy montaakaan metriä kävelemään, kun koirani kimpussa oli järjetön hyttysparvi. Oli niitä minunkin kimpussa, mutta sain suojattua itseni niin, ettei niistä ollut haittaa. Koirani on hyvin herkkä hyttysten pistoksille ja alusvillattomuuttaan sekä lyhyen karvan omaavana ne pääsevät tikkaamaan sitä kunnolla. Paiseet ovat messevän kokoisia. 

Mitä pidemmälle kuljimme, sitä enemmän oli hytyköitä riesana. Mitjan kulkemisesta ei tahtonut tulla mitään, se vain raahasi itseään pitkin heinikkoa ihon kutistessa puremista. Ei toivoakaan, että oltaisiin voitu pysähtyä johonkin riippukeinuilemaan ja Mitja luutansa kaluamaan. Koska koirani ja sen hyvinvointi on minulle todella tärkeää, ei auttanut muu kun kääntyä muutama sata metriä kuljettuamme takaisin ja ajella kotiin. Sain kuitenkin napatuksi muutaman valokuvan muistoksi. Nautin termospulloon keittämäni teen illan mittaan omalla takapihalla kupilkasta juoden ja Retki lehteä lukien. 

<3. Jenni

Juhannusretki

Juhannuksen retkikohteeksi valitsin jo lopputalvesta Liesjärven kansallispuiston sekä Hevossillan museotilan. Tarkoitus oli majoittua tunnelmallisessa erämökissä, mutta viime metreillä varausvirheen vuoksi paikan emäntä ehdotti vaihtoa Keinulan torppaan, jota käytetään myös hääsviittinä. Torppa ja pihapiiri olivat kerrassaan ihanat, aivan kuin olisi hypännyt mukaan entisajan elämään. Yli 100 vuotias perinnesauna lämpeni molempina iltoina ja voi luoja mikä tuoksu siellä olikaan. Myös kummituksia oli liikkeellä, sillä jokin sai kesken rauhallisen illanvieton kattokruunun kynttilän ympäriltä lasisen mansetin kopsahtamaan keskelle pöytää. Uni maistui tässä tunnelmallisessa torpassa vähän liiankin hyvin. Lisäksi tuli paljon mietittyä, minkälaisia ihmisiä torpassa ja alueella on asunut, minkälaista heidän elämänsä on ollut.

Vaikka Hevossilta Keinulan torppineen ja rakennuksineen oli niin ihana, ettei sieltä olisi välttämättä edes raaskinut lähteä pois, tuli suunnitellusti tehtyä kuitenkin päivän retki Liesjärven kansallispuistoon ja mikä sääli, jos sinne ei olisi tullut lähdettyä. Tarkoitus oli patikoida Ahonnokkaan ja pistää leiri päiväksi sinne pystyyn, ja näin tuli tehtyäkin, mutta ennen sitä tie johdatti suunnittelemattomasti Korteniemen perinnetilalle. Siellä oli vastassa lampaita, kukko ja kanoja sekä herttainen ja ystävällinen emäntä, joka halusi tarjota torpassa kahvia/teetä ja katossa kuivunutta varrasleipää. Korteniemestä matka jatkui hevoslaitumen ohi kohti Ahonnokkaa Liesjärven rannalle, jossa valmistui maittava päivätee välipalan kera ja hammock piti huolen loppupäivän rentoutumisesta. Mahtava reissu, jonka tulen varmasti elämään kuvien kautta vielä monta kertaa uudestaan.

Tervetuloa Keinulan torppaan!

















































Hevossillan pihapiiriä





















































Korteniemen perinnetila / Liesjärven kansallisupisto

















































Juhannusyö

<3. Jenni