Synttärit Sipoonkorven kansallispuistossa

Tänä vuonna vietin synttärit Sipoonkorven kansallispuistossa. Lunta oli kiitettävästi ja pakkastakin kymmenen asten nurkilla, joten päivä oli mitä mainioin retkeilyyn. Aurinko paistoi koko päivän  ja sen lämmön pystyi poskilla jo aistimaan. Sipoonkorpi osoittautui erittäin ihanaksi talviretkeilykohteeksi. Pidän Sipoonkorvesta erityisesti siksikin, että siellä maasto on melko kallioista ja siellä pääsee kroppa kunnolla töihin. Sipoonkorvessa ollessa ei voi uskoa, kuinka lähellä Helsingin kantakaupunkia onkaan.

Matka eteni leppoisasti kelistä ja luonnosta nauttien. Ehkä Mitjan reppuun aletaan jo pikkuhiljaa tottumaan, koska tällä kertaa keskustelua herätti, erityisesti ulkomaalaisen pariskunnan kanssa, Mitjan "kaulahuivi". Lyhytkarvaisena, alusvillattomana ja osittain karvattomana koirana se palelee herkästi ja paljon. Äitini on kutonut Mitjalle useita, eri värisiin takkeihin sopivia kaulureita, jotka tuovat lisälämpöä kovempien pakkasten ulkoilupäiviin.

Päivä ja patikka olivat aivan ihanat, lukuunottamatta erään koiran kanssa ulkoilemassa olleen pariskunnan naispuoleista yksilöä. Hän kiljui ja rääkyi koiralle niin kovaa ja hirveästi, että pahaa teki. Ja hän toisti sitä yhtenään. Jouduin useamman kerran pysähtymään ja jättämään heihin kunnolla välimatkaa, jotten kuulisi naisen huutoa ja karjumista. Huvittavinta, jos siinä nyt ylipäätään voi mikään huvittaa, oli se, että naisella oli päällään jonkinlainen eläinsuojeluyhdistyksen liivi. Metsän ja luonnon rauhoittava vaikutus ei ilmeisestikään ulottunut tähän yksilöön.

Laavulle ja nuotiopaikalle saapuessani siellä oli sen verran porukkaa, etten mahtunut tulille istumaan. Kiipesin kallion päälle tehdäkseni oman evästelypisteen, joka osoittautui loistavaksi ratkaisuksi. Kallion päällä oli kaatunut mänty, jonka rungon päälle levitin porontaljan istuinalustaksi ja sain paistatella suoraan auringon valossa eväitäni nauttien.

Syntymäpäiväni oli täydellinen.

Liity Facebook ryhmään tästä.<3. Jenni