Fatbike testipyöräily

Talven mittaan minulle on noussut valtava fatbike kuume. Muutamia vuosia taaksepäin olen tykännyt todella paljon pyöräillä maastossa, ja muutenkin. Harrastus on sittemmin jäänyt oikeastaan kokonaan pois koirien, niin edesmenneen kuin nykyisenkin myötä. Ulkona liikkuminen on keskittynyt patikoinnin lisäksi pitkälti lenkkeilyyn. Aikaisemmin myös työmatka oli yli 50 km, joka taittui autolla.

Kun loppuvuodesta 2017 muutin Helsinkiin, vajaan neljän kilometrin päähän työpaikastani, alkoi moisen matkan kulkeminen autolla ja julkisilla tuntumaan typerältä. Matka on sellainen, että sen taittaisi päivittäin helposti kävellenkin, mutta koska koira ja sen kanssa päivittäiset kävelyt sekä lenkit, työmatkan kävely siihen päälle ei enää tuntunut houkuttelevalta. Elämäni olisi yhtä kävelemistä. Polkupyörä alkoi tuntua sopivalta vaihtoehdolta autolle, julkisille ja kävelylle. Lumen ja pakkasten tullen minulle heräsi suorastaan himo haastaa itseäni kulkemaan polkupyörällä niin paljon kuin vain mahdollista. Myös himo pyöräillä poluilla, yli kivien, kantojen ja juurakoiden, heräsi voimakkaana henkiin uudestaan.

Varsuteeni, lähinnä vaatteet, ovat retkeilyharrastuksen myötä sellaiset, että ympärivuotinen työmatkapyöräily sekä maastopyöräily onnistuisi varmastikin aika minimalistisilla lisähankinnoilla. Puuttuu siis vain se pyörä. Koska tarkoitus on alkaa polkemaan ympäri vuoden niin kadulla kuin maastossakin, alkoi fatbike tuntumaan luontevalta vaihtoehdolta pyöräksi, koska taklaisi kaikki vuodenajat sekä poljettavat alustat. Olen tutkinut erilaisia merkkejä ja malleja internetistä, lukenut somekanavien keskusteluja, mutta eihän se ole sama, kun päästä livenä pyöränselkään testaamaan.

Kuin tilauksesta tarpeeseeni Partioaitan 365 klubi järjesti fatbikekokeilun Hämeenlinnan Aulangolla, jonne osallistuin innokkaana tänään lauantaina. Alleni sain Trek Farley 5 mallisen pyörän, jota olin alkanut pitämään yhtenä vaihtoehtona itselleni sopivista malleista. Ensimmäiset 2,5 km poljimme kadulla, jossa oli kova luminen pinta. Pyörä kulki siinä kuin unelma! Matka jatkui lumiselle kapealle polulle, jossa nousimme 800 m ylöspäin Aulangon jylhissä maisemissa. Nousu oli haastava jyrkkyyden sekä erittäin pehmeän lumen vuoksi. Huhhuh! Onneksi jälleen hetken matkaa tasaista. Kapealla, pehmeällä ja lumisella polulla ajaminen olikin yllättävän vaikeaa. Se vaati paljon keskittymistä, sekä töitä keskivartalolta. Muutaman kerran hanki haukkasi syövereihinsä niin minut kuin fatbikenkin. Ajaminen talvisessa metsässä oli aivan mielettömän hauskaa ja sain nauttia siitä kaikkiaan reilu 6 km verran.

Vielä viikko reissun jälkeen kropassani muistuttavat mustelmat tapahtumasta, kun jyrkässä alamäessä edellä ajava hidasti yllättäen voimakkaasti vauhtia ja oli kaatua. Itse jouduin tekemään äkkijarrutuksen, jotta en ajaisi hänen kaatuessaan päällensä. Hän selvisi pystyssä, mutta jyrkässä alamäessä voimakas jarrutukseni vierailla hydrauliikkajarruilla sai aikaan sen, että lähdin itse lentoon tangon ylitse. Sain kuitenkin käännettyä itseni kyljelleni, jolloin pyörä lensi toiseen suuntaan ja minä toiseen. Onneksi oli pehmeä hanki, eikä kipua juuri sillä hetkellä tuntunut. Myöhemmin vasemman jalan sisäreisi alkoi kipuilemaan ja seuraavana päivänä huomasin oikean jalan mustelmista saaneeni osumaa myös siihen. Onneksi oli talvi, sillä tämän kaltainen ilmalento kesäaikaan sellaisella polulla ei olisi varmastikaan säästänyt murtumilta. Opin ainakin sen, että uuteen pyörään, sen jarruihin ja käyttäytymiseen, on syytä tutustua huolella ja maltilla.

Odotan innolla 2.-4.3.2018 olevia GoExpo -messuja, jossa pääsen tutustumaan lisää fatbikeihin. Jospa se oma rakas yksilökin löytyisi ja kotiutuisi tässä kevään aikana.

 <3. Jenni