Loppuvuosi 2017 ei mennyt retkeilyn osalta suunnitelmien mukaan. Tarkoitus oli lähteä Jouluaaton aattona viikoksi majoittumaan Rukalle, ja kiertää lumikenkäillen neljässä eri kansallispuistossa: Riisitunturilla, Hossassa, Syötteellä sekä Oulangassa. Itsenäisyyspäivänä Isojärven kansallispuistossa kaatumiseni osoittautui reisiluun kohtaloksi: kahden lääkärireissun, yhden röntgenin, kahden ortopedikäynnin, sekä yhden magneettikuvan jälkeen reisiluun pää todettiin lähes murtuneeksi. Siitä seurasi kävelyä kepin kanssa, ja mahdollisimman vähäistä rasitusta jalalle. Reissu siis peruuntui, ja jäin lepuuttamaan jalkaa kotiin. Olin innoissani siitäkin vaihtoehdosta, koska olin juuri muuttanut ja uusi koti vaati vielä laittamista. Tosin harmitti sen puolesta, että en päässyt kunnolla tutustumaan Mitjan kanssa uuden asuinympäristön lenkkipolkuihin ja luontoon, joka on osoittautunut nyt täydeksi kympiksi.
Kunnon lepo teki jalalle hyvää, ja se alkoi kestämään päivä päivältä pidempää kävelyä (koiran kanssa oli pakko kävellä). En millään malttanut jättää vuoden 2017 viimeistä retkeä ja bloggausta Isojärven kansallispuistoon, joten uudenvuoden aattona, vuoden viimeisenä päivänä päätin lähteä lähiluontoretkelle uusilla kulmilla, koska monen päivän jälkeen aurinkokin helli kuvaajaa. Olin toki jo saanut esimakua siitä, miten hienon luonnon äärellä asumme, mutta tämä reissu alueella vei sydämeni lopullisesti.
<3. Jenni
Aivan mahtavia kuvia. Katsoin pitkään kuvaa jossa sorsat ovat uimassa. Siinä on kuin ihmisen hahmo. Suurensin kuvaa niin tajusin että varjo tulee puiden rungoista. Mutta Aivan kuin joku seisoi vedessä ottamassa kuvia sorsia.
VastaaPoistat. Jasso-täti