Saaren kansanpuisto Tammelassa, pieni ja viehättävä päiväretkikohde, josta ympäröivä vesistö tekee erityisen kauniin. Alue on monipuolinen, eikä näin ollen retkipaikka rauhllisimmasta päästä. Sieltä löytyy uimarantoja ja laitureita, nuotiopaikkoja, ulkoilmateatteri, näkötorni, luontopolku ja Lounais-Hämeen pirtti, joka on kuulemani mukaa erittäin suosittu juhlapaikka. Juhlat siellä oli nytkin. Törmäsin nimittäin pirtin lähellä eräässä pusikossa juhlatamineissa selkeesti salaa tupakalla olleeseen mummoon, jonka sukulasitytön eläinlääkäriksi valmistujaisia siellä parhaillaan vietettiin.
Lähdin matkaan vähän hapuillen reittiä etsien. Heti alkuun päädyin kauniille ulkoilmateatterille, jossa katsomopaikkoja on mielin määrin. Ei siinä paikassa edes teatteria kaivannut, maisemat näytteli puolestaan. Lopulta löysin reitille, jota ympäröivä luonto oli aika perus settiä. Se myötäili pitkälti Kuivajärven rantaviivaa. Puolessa välissä matkaa oli kauniilla rantapaikalla kaksi nuotiota, toisessa pieni laavukin. Tästä en ottanut valokuvaa, koska siinä istui paljon muita ihmisiä, vaikka se olisikin ollut paljon valokuvauksellisempi kuin se, jonka kuvasin. Itse pidin pienen juomatauon toisen nuotion penkillä maisemia ihaillen. Koska nälkä ei vielä kurninut vatsassa, eikä evääni tarvinnut tälläkään kertaa tulta, päädyin jatkamaan matkaa. Alueen opasteet olisi voinut olla selkeämmät, vaikka varsinaista eksymisvaaraa en siellä kokenut olevankaan siitä huolimatta, että yhdessä risteyksessä menin harhaan. Saavuin mökkialueen rajoittavalle puomille ja jouduin kääntymään takaisin.
Suujärven harjureitti on erittäin kaunis. Kapean harjun molemmilla puolilla puiden lomasta siintää vesistö. Polut ovat erittäin helppokulkuisia ja paikassa pärjää hyvin ei niin erämaisissa varusteissakin. Ainoastaan Suujärven harjulta laskeuduttaessa portaita alas, alkaa erittäin kivikkoinen rantareitti, jossa on syytä katsoa jalkoihinsa. Olin saapumassa takaisin lähtöpisteeseen ja nyt kyllä ruoka jo maistuisi. Koska alkumatkan ulkoilmateatteri viehätti minua koko kansanpuistossa eniten, päätin palata sinne ja tehdä sen katsomoon evästelypaikan.
Kun energiaa oli taas jatkaa, päätin vielä lopuksi kävellä näkötornille. Näkötornille on oma parkkpaikka ja siitä on n. 500 m metsäpolkumatka paikanpäälle. Mielenkiintoiseen ja erikoiseen paikkaan on torni pystytetty, keskelle metsää. Olin katsonut, että torniin pääsisi kiipeämään 1.6. lähtien klo 18 saakka, mutta harmikseni sen juurelle saavuttuani huomasin oven olevan lukossa. Olin kyllä aikataulullisesti mestoilla ihan ajoissa. Näkötorni oli viehättävä, kuten koko paikka, vaikka parhaat maisemat jäivät varmastikin näkemättä ja kuvaamatta. Palasin autolle aloittaakseni kotimatkan ja huomasin vielä lopuksi, että siitä ei ole kuin 12 km matka Torronsuon kansallispuistoon, jossa vietin ihanan päivän syksyllä 2016 patikoiden.
<3. Jenni
