Reitiksi valitsin Komion luonnonsuojelualueella olevan Luutaharjun samon. Reitillä on mittaa 6,5 km. Kaikkiaan reitti on helppokulkuinen, mutta matkalle osuu muutama jyrkkä ja pitkä nousu. Jostain syystä ne kävi voimilleni. Todennäköisesti en ollut kunnolla palautunut toissapäivän reissusta. Alla oli kyllä toimiva aamupala ja pieni välipalakin ennen seikkailun alkua, joten polttoaineen puutteesta tuskin oli kyse.
Alkumatka oli kaikkea muuta kuin metsäpolkua. Uskomattoman hienoa, pehmeää ja pöllyävää hiekkaa. Mitja aivasteli yhtenään ja minun juuri huolletut kengät oli jo ensimmäisten satojen metrien jälkeen uutta huoltoa vailla. Reitin loppupuolella oli sama tilanne. Onneksi nämä pätkät olivat kuitenkin murto-osa koko reitistä. Muuten sai nauttia kulusta poluilla ja pitkoksilla. Hankalaksi kulkemisen teki myös se, että jostain käsittämättömästä syystä olin unohtanut villasukat kotiin. En ikinä käytä vaelluskengissä mitään muita sukkia. Kenkä ei tuntunut istuvan jalkaan mitenkään ja jouduin moneen kertaan säätämään nauhojen kanssa.
Alueella on tehty paljon metsän ennallistamista kulottamalla ja ne alueet ovatkin vaikuttava näky. Vastaavaa olen nähnyt aiemmin Paistjärven retkeilyalueella vuonna 2012, jolloin sain vielä nauttia seikkailuista edesmenneen Moona-koirani kanssa. Kaiken kaikkiaan tämä reitti tarjoaa paljon monipuolista nähtävää luonnon eri olomuodoissa. Kuvat alla kertokoon siitä puolestaan enemmän.
Luutasuon nuotiopaikka oli viehättävä. Vietinkin siinä pidemmän ajan syöden, huilaten ja teetä juoden. Nuotiolta oli juuri neljän hengen seurue tekemässä lähtöä, kun saavuin paikalle. He kysyivät luvan antaa Mitjalle makkaraa ja voi kuinka poika taas nauttikaan! Mitja on niin maailman parasta haikkaus seuraa. Nautin suunnattomasti ja elän onnellisimpia hetkiä, kun saan vaeltaa metsissä sen kanssa ja antaa kameran laulaa. Se on minun flow tilani. Silloin kaikki muu unohtuu.
<3. Jenni
